Päivin tarina - nivelrikko, liikunnasta lääke
Minulla on todettu oikean lonkan nivelrikko reilu 10 vuotta sitten. Juurisyynä ilmeisemminkin selän skolioosi.
Olen vuosien myötä kipuillut ja taistellutkin haittoja vastaan, mutta hiljalleen keho on ottanut oman tapansa pärjätä rajoitteiden kanssa. Kävelyssä näkyy jäykkyys ja liikerajoitteet, leposärky on tuttu työkaveri. Oma mieli hiipui vuosien myötä mukaan niihin mutku ja siksku selityksiin. Keho oppi pärjäämään, minä opin pärjäämään.
Kaatusin enkä ehtinyt ottaa vastaan
Viime kesänä kaatusin kahdesti niin, ettei oikea puoli ottanut oikein mitenkään horjahdusta vastaan, toisellakin kerralla minua sattui ylähuuleen. Harmitti oma tilanne, mutten vielä herännyt. Nyt keväällä menin töihin missä oli rappusia ja tulin niitä alaspäin kuin vanhus, hitaasti ja epävarmasti se herätti lapsuuden kerrostalo asujan. Surullista faktaa omalle itsetunnolle.
Päätin etsiä apua ja aika hetken mielijohteessakin kirjoitin googlen hakusanoiksi, Kotka ja pt kotiin, koska meillä on pihanperällä huone, jossa fasiliteetit treenaamiseen ovat kohtuulliset.
Löysin Artun. Olemme eri-ikäiset, erilaisissa elämäntilanteissa, mutta kun Arttu tulee huoneeseen, koen oloni turvalliseksi. Pidän tavastamme kommunikoida, Arttu on hyvä kuuntelemaan, kysymään oikeita kysymyksiä ja minä kova puhumaan. Sepäs se toimii 
Tavoitteet aloittaessamme
Aloittaessamme tavoitteeni olivat kovin arkisia, kenkä ilman stressiä jalkaan, veneestä laiturille pääseminen ja ne rappuset. On myös puhuttu paljon kadonneesta itsetuntemuksesta ja sitä kautta itsetunnosta, seksuaalisesta hyvinvoinnista, ruokavaliosta, painosta, unesta ja työvuorohaasteista. Siis varmaan ihan niistä, mitkä haastaa useimpia keski-ikäsiä naisia. Mutta ollaan me myös puhuttu ystävistä ,valkoviinistä ja niiden yhteismerkityksestä mun hyvinvoinnin kokokuvassa.
Olemme tavanneet viikoittain maaliskuun lopusta alkaen.. Etsineet tasapainoa ja tuntemuksia kehon puolieroihin, on ollut todella hämmentävää tajuta realistisesti miten oma keho on huijannut ja ehkä suojannutkin minua.
Ihmeellinen keho
Välillä on vaikea ymmärtää, saatikka tuntea, että keho toimii isoilla puolieroilla, miten selkä kiertyy kyykyssä ja konttausasennon käden nostoissa. Miten oikea pakara onkin niin tunnoton. Olen tarvinnut heijastuksen, kosketuksen, mallia ja kannustusta vahvistaakseni heikkouksia. Olen tarvinnut Artun säännöllisen vierellä olon, myöskin siksi, että itseksi treenatessa päästän itseni usein liian helpolla
Olemme löytäneet takaisin kadonneita lihasvahvuuksiani ja se on ihmeellisesti vahvistanut itsetuntoani. Tunnen taas kehoani eikä ”mustia alueita” enää ole. Voimien palautuminen on ollut merkityksellisempää kuin olin antanut itselleni edes lopulta myöntää, vaikka sitä koitinkin heti alussa sanoittaa.
Lonkan nivelrikko ei ole mihinkään kadonnut, mutta lihaksissa lonkan ympärillä on jo tuntoa, hermotusta ja vahvuuttakin. Nukun leposärkyjen vähentymisen myötä keskimääräistä paremmin. Tunnen, että olen nivelrikon kanssa jollain tasolla keskusteluyhteydessä, eikä se enää määritä minua niin paljon.
Rappuja voin jo räpsätä alaspäin, varmaan keskiverto ikäistäni sukkelammin, olenhan niihin panostanut. Veneestä tulo on sitä mitä on, riippuen tuulista ja kuskista, ei enää niinkään jalkojeni voimasta. Kengän laittoa vielä harjoittelen, siinä liikerajoitteet ovat edelleen olemassa.
Seuraavat haasteeni ovatkin peruskunnon nostamisen ja ruokajuttujen puolella. Lihaskunnon parantumiseen Artun kanssa luotan, että sitä hänen ohjelmillaan edetään hyvin. Jalkaprässissä ja ylävartalossa vastukseni ovat nousseet reilusti. (Tekstin lopussa esimakua tuloksista)
En voi juosta, enkä hyppiä, joten poljen kuntopyörää ja ihan pikkuisena haaveena uskallan jo mietin uimistakin. Uimiseen liittyy onnistumisen ja vahvuuden muistoja, joiden katoamisen kohtaamiseen tarvitsen vielä vahvistusta. Mutta toivon, että jo syksyllä näkisin kaakelit uimalasien läpi.
Matka Artun kanssa jatkuu edelleen, samojen keskivartalovahvuuksien etsimisten kanssa, samalla tasapainoista lihaskuntoa vahvistaen, jotta treeneissä säilyy haasteiden ja onnistumisien nousujohteisuus.
Olen itselleni kiitollinen, että vihdoin ymmärsin tarvitsevani apua ja ennen kaikkea tukea.
Opettelen tätä kehoa uudelleen, mahdollistan ja kommunikoin sen kanssa ja nyt se on taas kivaa.
Päivi Kotiranta
Tulokset
05.04.21 Jalkaprässi 1 jalalla 20 kg vaikea
19.04.21 Jalkaprässi 1 jalka 40kg – pääsee aloittamaan askelkyykyn menee niin hyvin
Ps. Mieti mitä tuloksia sinäkin voisit saavuttaa? Miltä se tuntuisi kun kivut olisivat poissa keho toimisi niin että voit tehdä niitä asioita joita rakastat? Jos vastasit kyllä, aloita matkasi kohti terveempää elämää , se on vain napinpainalluksen päässä 😉 .
Voimakkain terveisin Arttu